Ihmiset on sokeita. Mä olen sokea. Mä en huomannut. Kuinka yksi mun parhaista ystävistä on tässä mustassa. Ja kuinka mun Enkelipojallanikin on taipumusta tähän. Liian moni.
Ja mulla lähete psykiatrille. Puhumaan. Minä valehtelen päin naamaa. Sitten ne jättävät minut rauhaan. Ja jatkan tätä samaa.
Kynttilänä molemmista päistä.
Sen hetken verran kun ehdit olla tyytyväinen itseesi ja kehoosi. Sitten ne leimaavat syömishäiriöiseksi ja alipaino tulee bmi seitsemällätoista. Kaikki on hyvin. Tarpeeksi hyvin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti