Olen pahoillani, mutten mä voi vastata sun kysymykseen formspringissä siitä syystä, että mun ystävät saattaa eksyä sinne ja ihmetellä termiä Enkelipoika. Eikä mulla olisi varaa menettää tätä blogia. Taas.
Eli minä ja Enkelipoika ollaan oltu yhdessä viimevuoden marraskuun lopusta asti. Puoli vuotta täydellisyyttä. Vaikka me oltiinkin me jo ensitapaamisesta asti. Me kai tavallaan pelastettiin toinen toisemme. Enkä yleensä sanoisi kliseisesti kohtalosta, mutta tämä tuntuu siltä. Ja se miten me ollaan rakentamassa tulevaisuutta yhteen, punotaan se tiukasti kiinni parsinlangalla. Ensimmäistä kertaa mun on hyvä olla, enkä mä luopuisi siitä tunteesta kun on joku jonka luokse aina palata. Kadota turvaan ja lämpimiin käsivarsiin, jotka silittää päätä ja pussaa huolet pois.
Ällömakeita sanoja, eikö.
Se vaan ollaan me.
Juju - Huuda
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti