Miksi mulle ei sanota sen olevan helppoa. Tuuditeta uneen harhaluuloissa, niinkuin pienenä kun uskottiin ihmeisiin ja vakuutettiin se aikuisten oikeasti. Rumuuden romantisointia tämä kaikki on, ja minä pidän siitä silti. Painokäyrät on rikkosiipisen perhosen lentoyrityksiä tuulen kiemuroissa, se menee ylös alas ja ympäri. Aivan kuten minun mielialanikin. Ja se tuntuu päivä päivältä paremmalta etten syö mitään, helpompaa kuin tilanteen nollaaminen kun on syönyt. Siitä en enää kierollakaan tavalla pidä, paitsi ehkä joskus salaa.
Juon kahvia mustana, sekä maalaan kynteni ja silmäni mustiksi. Niin minä odotan kesäöitä ilman mustia verhoja auringon edessä. Ja minun optimistisilmieni. Silti se on kaiketi sieluni jonka yltä musta ei pyyhkiydy.
kiitos kommentista ♥ merkitsee ja inspiroi tosi paljon kirjoittaa, kun kuulee joltakulta yhtä mahtavalta kirjoittajalta kuin sä, että pidät postauksistani : ) ♥
VastaaPoistaJA HEI, tiedän että se on vaikempaa kuin mikään, mutta mitä jos huijaisit itseäsi edes paranemaan hieman?