Salaisuudet ei vuoda mun suusta, eikä ihon läpi näe sitä kuinka mäkin saatan pikkuhiljaa kadota. Enkä sano mitään. Psykiatriaika huomiselle ja ensiviikolle. Onko pakko jos ei tahdo, jos ei tarvitse mitään eikä ketään kuuntelemaan kun ei niitä kiinnosta. En tahdo ruokkia niitä rahalla tai itseäni lääkkeillä.
On mulla kaikki hyvin (ei), enkä minä tee typeryyksiä (enpä).
Ne eivät tiedä miltä se tuntuu.
Ihan oikeasti, aikuisten oikeasti.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti