Hampaita vihloo jatkuvalla syötöllä,
tämä on se arvoista. Eikö.
Valehtelematta itselleni voin sanoa ettei. Tämä on väärin. Mutta miten osaa luopua jostakin, joka on hallinnut elämää liian kauan. Kun on rakentanut menneen ja nykyisyyden tämän ympärille, se on kaiken keskus enkä mä hallitse itseäni enää. Ehkä selviän, ehkä en. Eikä se mene koskaan pois. Se on aina, tahdoin tai en.
Toissapäivä oli hyvä. Ilmaista jäätelöä ihanan ihmisen kanssa, aurinko ja palaneet käsivarret. Eilisestä en puhu, ei ole sanottavaa. Tänään on hyvä päivä kuningas alkoholin kanssa. Illan viimeisinä tunteina tupakkaa ja rakkaita ihmisiä. Nollataan pää hetkeksi, mutta ikävä ei katoa.
kyllä se menee joskus pois jos sä taistelet sen eteen, ei se helppoa ole mutta sen arvoista. tiedän mäkin kävin siellä neljässäkymmenessäviidessä ja tuntuu että oon sanonut tän sulle jo. olet ihana myös♥
VastaaPoista