Enkelipoikani tarjosi, minun rakkaani.
Toi jäätelöä kulhossa sängylle, minä rakastan sinua.
Jälkikäteen inhottava olo, otan viidennen omenaviinerin. Vatsa turpoaa, pakko mennä piiloon. Pois. Vajota maahan ja kadota. Häpeän.
Puistattaa.
Älä kosketa rakas. Älä nyt.
Minä olen likainen. Minussa on ruokaa.
Kohta on kesä. Kesälle oli tavoite. Tavoite vajaa kolmeen kiloon, ja minä olen liikaa. Silti liian vähän ne sanovat. Onko henkinen tasapaino liikaa vaadittu, ja sitä minä en ole tätä isompana.
Silti minä yritän.
Tein voikukkaseppeleen, tai hyvin omaperäisen viritelmän siitä. Hyvä että pysyi kasassa. Hymyilin kun asetin sen Enkelipojan päähän.
Minä osaan vielä.
Hymyillä.
Kaikki minussa on liikaa. Repikää se irti. Liian täysi olo painaa sydämen kiinni rintakehään. Ahdistaa. Ja ei ahdista. Päättäkää puolestani.
mä haluaisin olla vahva, mutten ole varma pystynkö siihen. Kun en halua enää olla niiden kanssa joita rakastan, tai sitten en vain rakasta enää.
VastaaPoistaEpätietoisuus omassa päässä on liian suurta.