heikoimpien sydämet jättää lyöntejä välistä. hengenveto sisään ulos sisään ulos, ei sydän enää lyö. mihin aika jätti mut, tienposkeen kylmään ja lumiseen. se repi rintäkehän auki, vei sydämen ja nyt minä kuron tätä sotkua umpeen. enkä välttämättä edes osaa, ei minusta kirurgia tule. raajarikko.
viisarit eivät liiku.
aika pysähtyi.
antakaa mun korjata tämä
jos vain tietäisin
jos vain osaisin
miten
itselleen sokeana se on vaikeaa.

Ehkä sinun pitäisi antaa jonkun muun korjata se, avata henkiset arpesi jollekin, puhua ja vaipua lämpimään syleilyyn kun puolet huolista valuu viemäriin.
VastaaPoistaKenenkään ei tarvitse selvitä yksin.
kyllä mä voinkin, muttei se koskaan muuta mitään. mä olen ja pysyn tällaisena, luultavasti siksi koska en usko mihinkään enää.
Poista