110

muistiinpanoja itselle, vuosi 2018 edition:

älä pliis vedä överiks taas vaan oo hetken onnellinen yksin. ja jos tiiät ja tuntuu oikeelta onnelta olla suomessa niin tee niin. tiiät ketkä siellä sua odottaa, ja on odottanut jo 1,5 vuotta. tänne sulle ei jää mitään. pelkät amsterdamin kapeet kadut joissa haisee dänkki. tee asioita vaan sulle ja älä liikaa nojaa muihin kuitenkaan. johan oot lähtenyt 1500 kilometrin päähän kotoa vaan huomatakses että parisuhde menee päin helvettiä (taas) mut sä pärjäsitkin yksin ja puhuit ihmisille. se elämän rakentaminen ei oo helppoa eikä sun tarvi siihen pystyä. joskus (paikannimi) riittää ja maisemia voi katsoa lentokoneen ikkunasta käsin kun sulla on taas tonneja lentolippuihin ja tatskoihin ja kaikkeen mikä tekee elämästä elämisen arvoisen. eikä ne amsterdamin kadut joilla sataa ja on helppo itkeä kun on aina yksin vaan koska on jo reunalla sosiaalisuusähkyssä eikä pysty puristamaan itsestään mitään mielenkiintoista mitä tää kaupunki ja sen ihmiset vaatis. ehkä vihdoinkin mä riitän (paikannimi)ssä, (paikannimi)ssä ja (paikannimi)ssä. ja kirjoita enemmän vaikka et olisikaan surullinen. ei näitä tarvi kaivaa veitsellä ihosta niinkuin sillon kun olit seitsemäntoista. ja lue enemmän, inspiroidu. ei tarvi olla itseinhoa ja kateutta kokoajan mut kanavoi se johonkin kielikuviin jotka vaan oksettaa. sit hei, oot tehny niin paljon töitä ettet oksenna ja pidä se noin. mut älä oo liian ankara jos lipsuu, sellasta se välillä on ja kaikki on paskaa. ja muista - itke itke itke

vuonna 2018, rakasta ja älä kadota, kaks kesää hävis älä anna tän mennä sillä sitä ei saa takasin.