joskus annettu lupaus tuntuu liian raskaalta kun ajattelee että olen myynyt elämäni pois ja loppuelämäni on suunniteltu etukäteen.
rumia ajatuksia + paskaa oloa = totuus siellä jossain joka voi myös olla vale
joustan, annan, teen, hoidan, maksan
eikä toinen tule minua vastaan koskaan.
kuin olisin yksin nämä kaksi ihmistä
ja joskus salaa hyväksikäytetty olo.
en minullakaan ole helppoa ollut,
yritän silti enkä ole holtiton enää
sillä ymmärrän mahdollisuuteni elämän.
että joskus sanon rakkaudella näin
"haista paska."
voiko masentuneelle sanoa vastaan
väsymyksestään, vai onko se joskus vain oikeasti omaa laiskuutta, tottumusta, rutiinipakoilua, työttömyyttä, päihteitä, ystäviä, vastuunpakoilua, peruttuja menoja, hylkäämisiä, siivotonta kotia, pitkään nukkumista.
ihan kuin minä en ikinä kaipaisi muuta kuin töitä harjoittelijan paskalla palkalla;
"lainaatko rahaa,
maksatko bensat,
käytkö kaupassa,
ostatko energiajuomia."
minäminäminä välillä
Se on inhottavaa kuin joku vain kierii itsesäälissään eikä tee mitään. Ja sitten ne vetoaa masennukseen ja sillä verukkeella on laiskoja ja uhkaa vähintään tappaa itsensä jos ruoka ei kävelekään itsekseen lautaselle.
VastaaPoista