091

mä oon vaan ihan helvetin yksinäinen. yksinkin nykyään. avopuolikas viihtyy paremmin omien ystäviensä parissa, ja minä jään kotiin kun en osaa olla.

sattuu suoraan sanottuna katsoa niitä kaverikuvia ja iloisia kuplivia tekstejä miten on ollut hauskaa. kaivan omaa hautaani, ei sillä väliä. yksin jäisin kuitenkin, olenhan liian väsynyt ylläpitämään ihmissuhteita paitsi parisuhdetta, joka tuntuu tavallaan itsestäänselvyydeltä vaikkei oikeastaan taas. en tiedä, ahdistaa.

en osaa tutustua, lähestyä, small-talkata. jos minua lähestytään niin silloin osaan, olen aika avuton.