086

hahahahhaaha

toissapäivänä taisin saada ruokamyrkytyksen ja siinä sivussa mahataudin. oksennustaudin. kohtalon ivaa...

Olen väsynyt, kovin väsynyt. Unirytmitys menee suurinpiirtein iltayhdeksältä nukkumaan ja aamukahdeksalta ylös.

Suljen silmiä (siristelen sormien välistä) paisuneelle olomuodolle, aivot sanoo että kaikki on muodotonta, isoa ja kasa löysää.

Sitten ne sanoo h y i.

Järki eli sydän eli ei minun aivot kertoo koita päästä yli (!), olet niin kovin naiivi. Vatsamakkaroita piilotetaan paidanhelman alle ja yritetään edes hymyillä. Minä osaan kyllä, oikeasti. Aina välillä.

Yksi sadasosa paranemisprosessista takana ja olen elossa eikä enää itsemurhaa ja mustaa samettia koko maailman ympärillä. Siellä takana on kokoajan ollut itsetunnon rippeitä, oksentamattomia karkkipusseja ja aitoja hymyjä vaikka kaksoisleuka tuleekin esiin. Se on vain normaalia. Ja yritän pitää narut käsissä.

Seronilia pitäisi kuulemma nostaa 60 milligrammaan, sanoo psyka. Kun tulee noita bulimiakohtauksia vaikka muuten menee OK. Se on mun päässä se himo ruokaan enkä tiedä saako sitä koskaan kytkettyä pois, opittava elämään kera. Niinkuin arvet käsivarsissa, jotka voi kyllä peittää tatuoinneilla ja sekin projekti on vasta alussa.

hei ihanat ♥

(tämä blogi pysyy kuolemattomana)