Pää kasassa taas kun on lääkkeitä. Vihaan vain sitä kun herään taas kymmenen kertaa yössä ja näen painajaisia, enkä nuku kello yhdeksää pidempään (mutta se ei haitanne sen suuremmin kun en ole väsynytkään). Kamalaa ravitsemusterapiaa, josta en saa mitään irti. Ei enää käyntejä.
Ja kontrolli. Eri suhteessa kuin aikaisemmin. Enää ei ole mustia silmiä ja syöpyneitä hampaita (ja ajatuksia), yksi päivä takana ja toivottakaa onnea matkalle. Avasin silmät taas ja yritän uudelleen, sillä muuta mahdollisuutta ei ole. Verikokeiden tulokset kuulen keskiviikkona ja arvuuttelen kaliumarvoja. Lupasin, että ei enää sairaaloita.
Hassua miten vuosi pari sitten elämän ainoa päätepysäkki ja korkein arvo mun maailmassa oli se neljäkymmentäviisi ja nenämahaletku. Se anoreksiaminä olisi ollut onnellinen noin. Bulimiaminä viihtyy yksin kotona oksennuksenkatkuisessa kuplassaan ja kun kumpaakaan sivupersoonaa ei olisikaan enään, olisi vain minä. Minä vihdoinkin ja se on oikea päämäärä.
Huomenna tatuointia peittämään ranteen rikkoutuneen pitsin taistelujälkiä.
Ja kontrolli. Eri suhteessa kuin aikaisemmin. Enää ei ole mustia silmiä ja syöpyneitä hampaita (ja ajatuksia), yksi päivä takana ja toivottakaa onnea matkalle. Avasin silmät taas ja yritän uudelleen, sillä muuta mahdollisuutta ei ole. Verikokeiden tulokset kuulen keskiviikkona ja arvuuttelen kaliumarvoja. Lupasin, että ei enää sairaaloita.
Hassua miten vuosi pari sitten elämän ainoa päätepysäkki ja korkein arvo mun maailmassa oli se neljäkymmentäviisi ja nenämahaletku. Se anoreksiaminä olisi ollut onnellinen noin. Bulimiaminä viihtyy yksin kotona oksennuksenkatkuisessa kuplassaan ja kun kumpaakaan sivupersoonaa ei olisikaan enään, olisi vain minä. Minä vihdoinkin ja se on oikea päämäärä.
Huomenna tatuointia peittämään ranteen rikkoutuneen pitsin taistelujälkiä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti