Mä tunnen sen joka ikisen millin rasvaa mun kehossa. Mä itken, enkä itkemällä edistä mitään. Mun olo on ruma, mä olen ruma. Iso iso iso vitun valtava. Itku ei kärrää rasvaa pois kilo kerrallaan irti musta, eikä mikään muukaan. Syömättömyys se on.
Eikä terävä ihoa vasten, joka tulee pian vuotamaan verta punaisenaan eikä ensimmäistä kertaa, varmasti viimeistäkään. Ahdistusmörkö on kasvanut uusiin mittoihin. Eilen illalla meinasin saada kohtauksen, missä mun terä oli silloin. Itkin itseni uneen paremman puutteessa.
Ei mikään ole hyvin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti