Mun sisällä on liian lämmin, kuuma.
Iso ja turha olo.
Kauas tahdon kadota kylmyyteen, palata siihen sumumaailmaan jossa jokainen päivä oli paksua mustaa. Ainaista ympyrää, jota kylmät jalkapohjat kulkivat. Heikot jalat jaksoivat kyllä, kapeammat reidet.
Vatsanpohjalla polte kun ajatuksia keijuista ja enkeleistä. Saippuakuplia ja tähtisadetta.
Vaikka oikeasti se oli nälkä. Huusi hoosiannaa, eikä pää olisi kestänyt ruokaa.
Ei se kestä vieläkään, mutta silti jotain on pahasti pielessä. Reidet koskettaa, vatsa vyöryy ja solisluut kadonneet ihon alle. Rasvan alle.
Mä hoen mantraa päässäni, en syö en syö.
Pystyn siihen kyllä, on moneen kertaan valehdeltu.Kadotettu kylmyys on löydettävä,
pakkasenpuremia selkärankaan.
Tahdon solisluuni takaisin.
En ole hävinnyt vielä.
Suunnitelmissa vain kahvia ja tupakkaa niin pitkään kuin mahdollista.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti