011

Lasketaan päiviä kuukausia ja vajaata vuotta (hieman päälle)

muutetaan yhteen, kerrostaloasuntoon. Me kaksi ja hankitaan myös kissanpentu, joohan.

Toissapäivänä mulla oli kamala nälkä. Enkä mä voinut syödä. En sitä yhtä leipää ja mua itketti. Miten heikko ihminen on ongelmien alla, vaikeuden. Sen, joka kieltää syömästä. Samaan aikaan mua ilahdutti, miten mä vajoan. Ja mulla olisikin itsekuria. Ja muutama kilo tavoitteeseen.

Enkä minä sano sinulle. Ei se ollut pettämistä, sitä ei laskettu. Kun mut puhuttiin ympäri, ei ollut minun vikani. Se kun annoin suukon toiselle. Vaikka meidän yhdessäolo ei ollut virallista niin mä tiedän, se oli väärin. Anteeksi rakkaani. Syksystä asti mä olen miettinyt sanonko. Ja päätin, etten. Koska tiedän, ottaisit sen liian raskaasti. Ja nyt mä hajoan omantunnontuskien alle.