Mulla menee hyvin.
Syön pari kertaa päivässä ja toistan mantraa tää on ihan okei. En oksenna paitsi yksinollessa kun kontrolli haihtuu ilmaan ja pää höyryää availlessa kaappien ovia, mitämäsyönmitämäsyön vai syönkö sittenkään. Mä tiedän, että se ei jätä ikinä rauhaan kun kerran antautuu kipeyden edessä. Sen voi kyllä unohtaa, ja se on mahdollisuus jota ei kannata jättää käyttämättä. Ei se pyydä paljoa syödä ahdistumatta vielä joskus, vain aikaa. Anna sille aikaa, mahdollisuus. Sulle. Älä heitä hukkaan vuosia velloen surussa, itsesäälissä ja syömättömyydessä, sekä sen jatkumoissa oksentamisen ja ahmisisen välillä.
Vain muistutukseksi itselleni.
oi olin kadottanut sun blogin ja sinut kokonaan muutenkin ja nyt löydyit kun kommentoit mulle! kiitos ♥ kiva jos sulla menee oikeasti hyvin. halejavoimia!♥
VastaaPoista