Sydämentykytyksiä ja rytmihäiriöitä. Tää alkaa mennä asteen verran vaaralliseksi ja mä mietin kuinka kauan mä mahdan vielä hengittää. Kaikki kun on niin pienistä valinnoista kiinni. Sellaisista joihin mä en kuitenkaan kykene, eikä ylpeys anna periksi psykiatreille joita mä en tarvitse. Ha ha. Harmi että mä ehdin tietää miten paljon mua rakastetaan, sillä muuten mä en pelkäisi.
Mun olo on yhtä kuin tyhjiö, ei-mitään ja shh. Sieluton, huomaamaton ja hiljainen. Se sama seinäruusu, joka jää katseita karkaamaan ja kuulee mitä ympärillä puhutaan. Siinä mä pysyn, tässä on tasaista ja turvallista. Keskinkertainen draamasarja, tervetuloa mun paskaelämään jossa ei koskaan tapahdu mitään. Mä olen vain yksi tusinateini jolla on kamalan paha olla. Hävettää. Sellaista se on kun pakenee itsetuhoon ja päihteisiin, sä olet yksi sadoista kulkemassa säälittävän leima otsassa. Sitä se on kun on paha olla.
Päättömiä ajatuspätkiä ja turhia sanoja, ei kannata lukea. Sekavaa, sitähän mä olen.
Älä anna periksi. Pysyttele kiinni elämässä, herätä toivo paremmasta itsessäsi. Mene psykiatrille? Kiltti? Pyydän.
VastaaPoistaKOita pärjäillä, mä tiedän kyllä että säolet vahva. Sä selviät tästä paskasta.
VastaaPoistaJa, huomio myös se, että kun sä kävelet toi sun "leima" naamassa, sä et ole myöskään ainut. Muillakin ihmisillä on tuo sama "ongelma", ja monet ovat siitä selvinneet, joten selviät sinäkin.
Halauksin, OnlyMe <3 c:
Sinulle on haaste blogissani :)
VastaaPoistahttp://hh-h.blogspot.com/2012/05/kiitos-oona-each-tagged-person-must.html
Minullakin on pieni haaste sinulle blogissani.
VastaaPoistahttp://peilissa.blogspot.com/2012/05/haaste.html