Tyttö on romuna,
mut onko se mitään uutta.
Seuraavat viikot mut pistetään aika lujille. Poikaystävä "muuttaa" meille hetkeksi ja mun kuuluisi olla onnellinen siitä, ettei välimatka vaivaa. Mut miten mun käy kun pää huutaa ahmimisen puolesta, enkä mä voi tehdä niin. Mun tilaisuus päästä eroon siitä on tässä, eikä tätä voi nyt mokata.
Mä odotin pitkään pelolla sitä päivää kun tyttö on kaunein seitsemäntoistakesäisenä. Mulla se on huomenna. Jos kaunis on yhtäkuin laiha niin sitten mä olen ruma. Enkä mitään muuta. Ja eihän mulla ole inhimillisyyttä jäljellä niitä rippeitäkään pikkuhiljaa, identiteettivaras. Se vie multa pikkuhiljaa kaiken, yksitellen, rakas ongelmasyöminen.
Päivän psyykkausmantra: kyllä se siitä.
Tiedän sanojeni olevan tyhjiä ja merkityksettömiä, mutta haluan silti sanoa jotain. En osaa sanoa mitään kaunista, joten päädyn toistelemaan kliseitä.
VastaaPoistaYritä jaksaa, en voi sanoa minkään olevan helppoa, mutta ehkä jonain päivänä aurinko paistaa pimeyden läpi? En suostu uskomaan ikuiseen pimeyteen, ei se vain voi olla niin.
Hirveästi halauksia ja tsemppiä sinulle!♥
Tilaisuus päästä eroon ahmimisesta ja pienestä palasta pahaa, ei kannata jättää sitä käyttämättä.
VastaaPoistaTsemppiä♥