Tässä on se suruviittaan verhoutunut,
punaista pitsiä, mustia aatteita
yksin sanoja yksin kahvia
yksin syömättömyyttä
tiedän että tiedät että pystyn siihen kyllä
älä väitä etten, älä sano niin.Äläkä estä mua.
Unisieppari suojelee, mutta silti alitajunta kertoo osastounia ja vastapainoksi unettomia öitä. Se on mahdollisuus, mutta vasta kun minua ei enää ole. Kun olen kadonnut
lopullisesti unettomia öitä
loppumaton kauneus
pieni pienempi
näkymätön.
loppuun asti
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti